IM Barcelonan aaton kunniaksi, kisaajien fiiliksiä elokuun täyden matkan kisoista.

29.09.2017

Tahkon ja Viron tuliaisina mukava nippu uusia – tuoreita Teräsnaisia ja –miehiä

 

Lauantain Barcelonan kisa kolkuttelee ovella ja sen siivittämän muutama muistinvirkistys elokuun täyden matkan kilpailun suorittajilta.

 

Finntriathlon Tahko

Ville Tulkki

”Sehän oli semmonen sit se Tahko. ”

”Siinä aamulla märkkäriä pukiessa tuli mietittyä päivän strategiaa ja ajatuksena oli et lätsyttelen uinnin rauhassa takarivistä, pyörä rennosti myös ilman että polkee jalkoja loppuun ja sit juoksun vaan selviten. Virallinen aikatavoite oli ennen 24 maaliin  ensimmäinen kerta kun uin yli 2km avovedessä ja eka kerta kun juoksen maratonin. ”

”Uinti menikin ihan hyvin, ei ollu liikaa apukäsiä tai jalkoja tarjolla ja suunnistuskin oli lahdessa aika helppoa kun suunnisti vaan suurinpiirtein sitä niemenkärkeä kohti kunnes erottaa keltasen poijun. Takaspäin tullessa ne viirit erottu ekana ja ne olikin hyvä maamerkki siihen suuntaan. Kakkoskierroksella jätin suunnistamisen vähemmälle ja seurasin varman oloisesti suunnistavaa uimaria. Sillä olikin tarpeettoman kova sihti suunnistuksessa kun törmäsi pää edeltä kumpaankin päätypoijuun, onneksi en ollut suoraan perässä uimassa.”

”Vaihtoon tullessa istahdin Harrin viereen vaihtamaan varusteita ja siinä pohdittiin että mitenköhän kovasti siellä sataa. Just sillä hetkellä ei satanut joten jätin sadetakin stemmin päälle pussiinsa, laittaa sit päälle jos tulee oikeasti tarve. Tahkon suunnasta tulevalta tieltä kun käännyttiin kohti ekaa kääntöpaikkaa alkoi jo selviämään että reissussa saattaa kastua. Vettä tulikin sit vähintäänkin tarpeellinen määrä, mut onneksi keli ei ollut erityisen kylmä. Jossakin vaiheessa stoppasin tien sivuun hetkeksi ja puin takin päälle. ”

 ”Pyörä eteni mallikkaasti noin 31km/h keskarilla tuonne 125-150km välimaastoon, kunnes alkoi tuntumaan et nyt vatsa sanoo sopimuksensa irti. Oksennusta pidätellen sain 150km kohdilla vielä yhden patukan mussuteltua, tuon lisäksi nesteiden "nauttiminen" oli aika minimaalista kun ei kertakaikkiaan vaan uponnut. ”

 ”Vaihdossa otin homman aika rauhassa kun ajattelin että jos tuo maha hetken tasottelulla rauhottuisi, mut eipä rauhoittunut. Seuraavat 16km menin juoksu-kävely taktiikalla sopivassa etukenossa. Juottoloissa upposi vähän irvistellen vain cola ja appelsiinit, geeleihin päin ei uskaltanut edes vilkasta.  16km kohdilla sopivalla metsäpätkällä sit tuli se toivomani norjanpuhumishetki, ohi menijät kyselivät kovasti että onko kaikki Ok. ”

 ”Tuon jälkeen olo olikin niin hyvä ettei ollut ollut vastaava kun viimeksi aamukasilta ennen starttia, "reippaalla" askeleella sit ohitin nuo äskeiset juoksijat jotka tuon pitstopin aikana ehtivät ohi.

” Joku matka tuon jälkeen saavuin Harakan viralliselle epäviralliselle huoltopisteelle ja kyselin että oliko nähnyt Harria ja Oskaria juoksevan, sain kuulla että eroa alle 10 minuuttia, ja siinä colan hörpättyäni lähdin sit tavottelemaan tuota parivaljakkoa. Toisen kertaan saapuessani tähän pelastuksen merkkipaalulle, oli tarjolla paistettuja nakkeja. Ajattelin että mikäs siinä, jos olo muuttuu huonoksi niin ei se voi muuttua ainakaan niin huonoksi kun mitä se oli aiemmin, sitäpaitsi koska geelit ei uponneet, niin jotakin piti mahaan saada. ”

” Hetki tuon jälkeen tavoitin sit Harrin ja Oskarin, pomppasin sit juoksemaan samaa matkaa kun olin kuitenkin tusannut itsekseni siinä koko päivän ja oli kiva juosta seurassa.  Maalialueelle tullessa kuuluttaja huomioi aina tän kolmikon ja me näyteltiin kovasti semmosia atleetteja jotka juoksee mäet ylös, ainakin satunnaisesti jos ei väsytä erityisen kovasti niikun esimerkiksi just tuollon. ”

” Viimeisellä kierroksella kolmikko näytteli harvinaisen onnistuneesti atleetteja ja juoksi mäen ylös maalialueelle. Kääntöpaikalla ennen suuntaamista maaliin, kättelin Harrin ja Oskarin koska tää on kuulemma herrasmieslaji, he lähtivät sitten jatkamaan vielä yhden kierroksen.”

Juhana Repo

”Eilen oli pitkä päivä ja rankka reissu, mutta kyllä kannatti. Tässä hiukan sanalliseen muotoon purettua ajatuksen juoksua eilisestä Tahko triathlonista.”

”Kisa-aamuna heräsin neljältä aamupalalle ja sen syötyäni menin vielä tunniksi unille. Heitimme pyörän ja vaihtopussit autolla vaihtoalueelle. Tämän jälkeen vielä pullollinen urheilujuomaa naamariin ja siirtyminen lähtöpaikalle. Märkkäri niskaan, nopea lämmittely, geeli naamariin ja vielä viimeiset ajatusten vaihdot huoltotiimin ja valmentajani Joni n kanssa ennen kuin siirryin laiturille ja siitä järveen. Otin paikkani melko oikeasta reunasta, kun en niitä nopeimpia uimareita ole. Finlandia soi ja lähtötorvi törähti. Matka alkoi.”

”Uinti lähti liikkeelle rauhallisesti ja tarkkaan suunnistaen kohti kääntöpoijua. Vierumäellä heinäkuun alussa tuli uitua vähän ketunlenkkiä, kun suunnistus meinasi kisainnosta johtuen unohtua. Virheistä on siis opittu. Matka sujui hyvin puoleen väliin saakka, kunnes iski järjetön kusihätä. En malttanut pysähtyä ja lasketella tavaraa veteen, vaan jatkoin sinnikkäästi vaihtoon saakka. Hiukan se uintia haittasi ja olihan tuo uinnin loppuaika 1:17:32 pieni pettymys, mutta rannalle päästiin hengissä.”

”Pyörä lähti liikkeelle vesisateessa. Ja vettähän tuossa matkan aikana tulikin runsaasti. Varpaisjärven päässä vettä satoi jokaisen kierroksen aikana ja Nilsiän suunnalla ensimmäisen kierroksen aikana. Nestettä vedin säännöllisesti ja geelit olin laittanut pulloon, josta huikkasin aina n. 20 minuutin välein. Pyöräreitillä ei ruuhkaa ollut missään vaiheessa. Välillä ohitin porukkaa ja välillä miut ohitettiin. Vauhti alkoi kierros kierrokselta hiukan hyytyä, kun pitkä matka ja muutamat isot ylämäet alkoivat syömään mehuja. Hartioissa oli pientä jumitusta havaittavissa. Sade sekä aeroasennossa vietetty aika varmaan vetivät niitä jumiin.”

”Henkisesti pyöräreissu oli melkoisen rankka. Vesisade ja isot ylämäet vaativat paljon. Yritin ajatella lyhyitä etappeja eteenpäin, joka auttoi jaksamaan. Tavoitteena oli lähteä polkemaan 33km/h keskinopeudella, mutta aika nopeasti tajusin että ei tuolla reitillä ihan niihin nopeuksiin pääse. Pyörän lopuksi alamäissä laskettelin polkematta rinteitä alas. Tässä alkoikin vasemman puolen nivunen hiukan kramppaamaan, joten ei auttanut lepuutella jalkoja vaan polkea. Pelkäsin, että nuo krampit tulevat mukaan juoksuun, mutta ei onneksi tulleet. Vaihtoon tulin pyöräosuudelta ajassa 5:44:23 keskinopeuden ollessa noin 31,5km/h. Ihan tyytyväinen tähän, olihan kyseessä pisin pyörälenkkini tähän mennessä.”

”Juoksu lähti kulkemaan hyvin. Tavoitteena oli juosta maraton 5:00-5:20min/km vauhtia. Juoksu miulla on vahvin laji, mutta arvoitushan tuo juoksun sujuminen niin pitkän pyöräilyn jälkeen oli. Ja yli puolimaratonin mittaisia lenkkejä on tullut viimeksi juostua 5 vuotta sitten. Ensimmäinen kierros sujui hyvin tavoiteajassa, n. 5:10min/km. Kierroksen lopulla alkoi kuitenkin tuntua, että vessakeikka olisi edessä. Painoinkin heti Piazzan rinteen yläpäässä bajamajaan. Sen jälkeen kierros sujui hiukan hitaammin, n. 5:30min/km vauhtia.

”Toiselta kierrokselta tullessa alkoi sitten suuremmat ongelmat. Piazzan alamäessä iski vatsaan kramppi ja juoksu oli pakko pysäyttää. Lisäksi pyörässä jumiin menneet hartiat vetivät aivan lukkoon. Huoltojoukot hieroivat niitä hiukan ja lähdin jatkamaan matkaa. Juoksusta ei kuitenkaan tullut mitään kun vatsaan sattui aina kun yritti juosta. Kävelin ja mahaan sattui silloinkin. Meinasi tulla henkinen seinä vastaan, mutta päätin nopeasti että maaliin vaikka kävellään, eihän matkaa ollut kuin puolimaraton enää. Tahkonlahden huoltopisteellä pidin parin minuutin tauon, rauhotuin, otin suolaa ja suolakurkkuja. Tämän jälkeen lähdin jatkamaan matkaa, kävellen. Kokeilin juosta rauhallisesti ja tämähän onnistui. Ainakin pari kilometriä, kunnes taas vatsakivut palasivat ja käveltiin. Samanlaista rumbaa jatkui läpi koko kierroksen, mutta fiilis kohentua hetki hetkeltä kun maali läheni pikkuhiljaa. Matkan varrella huoltojoukkojen, WillTriläisten ja muiden tuttujen tsemppaus antoi virtaa jatkamaan.”

”Viimeinen kierros mentiinkin paria kävelytaukoa lukuunottamatta hölkäten ja muutama kilometri ennen maalia virittelin oikein kunnon loppukirin, lähellä alkuperäistä tavoitevauhtia. Tahkonlahden kierron aikana hymy levisi huulille ja Piazzan lähestyessä alkoi viimeisestä mäestä kuulua huoltojoukkojen huutoja. Kiristin vielä vauhtia ja ohitin kolme selkää ennen maalia. Maaliviivalla uskomaton fiilis, vaikeuksien kautta voittoon. Teräsmies!”

Estonian Triathlon

Veera Paananen

”Estonia Triathlon ja eka täysmatka koettu, aikaa siihen meni noin 12h5min. Monenlaista mahtui matkan varrelle ja tunneskaala oli sen mukainen. Uinti oli helppoa, otin sen jopa vähän liiankin nautiskellen mutta ajattelin ettei tässä vaiheessa kannata kiirehtiä muutaman minuutin takia.”

”Pyöräilyn alku oli vähän hankala, tuntui etten löydä hyvää asentoa millään ja oli aika reppana olo kun ohi meni jäätävää vauhtia toinen toistaan aerodynaamisempia pyöräilijöitä. Mietin että mitä mä oikein maantiepyöräni kanssa teen täällä isojen miesten seassa. Löysin kuitenkin oman rytmini ja aloin nauttia matkasta, keskivauhti oli yli 30km/h ja ajattelin jo että hyvinhän tämä menee. Ehkä 140km kohdalla tuli sit eka rengasrikko. Harmitti, mutta olin samalla aika ylpeä itsestäni kun selvisin siitä (oli nimittäin eka kerta kun puhkes rengas pyörälenkillä). Siitä ehkä 10km niin huomasin että takarengas tyhenee taas hiljalleen. Vettä satoi kaatamalla ja rekkoja ajoi ohi kovaa vauhtia. Ei ollut mukavaa. Matka kuitenkin jatkui ja pelkäsin koko ajan että rengas puhkeaa kolmannen kerran, mulla oli 2 varakumia mukana ja ne oli siis käytetty. Vähän alle 10km ennen maalia tajusin että niinhän siinä sit tosiaan kävi. Mietin että pitääkö mun nyt keskeyttää, mut hylkäsin ajatuksen saman tien. Vaikka kontaten maaliin, mutta periksi ei anneta! Ajoin vanteella loppumatkan ja jopa nauratti, kun mietin kuinka typerää touhua tää on. Harmitti kun pyöräilyn keskivauhti romahti noiden säätöjen takia ja aikaa tuhlaantui noin 40min (ja samalla meni oman sarjan mitalisijat, mikäli sillä jotain merkitystä on).”

” Juoksuun lähdettäessä olin vihainen ja päätin, että nyt kun maaliin pääsy on kiinni enää minusta, niin maaliin tullaan. 42 km195m taistelua pahaa oloa ja sietämätöntä väsymystä vastaan. Mutta päätin että juoksen, ja juoksin. Ihmismieli ja -keho on kyllä uskomaton. Vaikka välillä tuntui etten pysty ottamaan enää yhtään juoksuaskelta niin silti aina vain otin, yli neljän tunnin ajan. Mietin että tää on epäinhimillisintä ja samalla siisteintä mitä oon tehnyt! Maalissa jalat oli betonia ja on muuten edelleen. Ihana laji, kun saa voittaa itsensä monta kertaa saman kisan aikana!  Tästä jäi paljon nälkää seuraavaa kertaa varten, eli ens vuonna uudestaan! ”

                       

Jennimaria Jyräs

”Ihan mieletön päivä takana. Yhdestä unelmasta tuli tänään totta. Uinti sujui yliodotusten, ihan täydellinen ja rento uinti. Pyörä kulki kun unelma ja hyvä aika tuli. 101 kilsan kohdalla miuta ohittamaan lähtenyt mies törmäsi liikennemerkkiin, menetti pyörän ohjauksen ja törmäsi sivukaiteeseen lentäen katuun ja pyörä keskelle väylää. Miun vaihtoehdot oli a) ajaa miehen päälle, b) ajaa pyörän päälle ja c) väistää ajotielle jossa 110km/h rajoitus. Onneks vaihtoehtoa c) en edes harkinnut, koska myöhemmin suihkussa paikalle sattuneelta kilpasiskolta kuulin että takaa tuli just rekka. Akkaa vähän lanssissa pakettiin ja meno jatkui. ”

”Meni kolmessa sekunnissa vähän arvot uusiks. Juoksu meni nypytellen, sanois Pia. Kiitos, olit monesti mielessä tänään. Ja sait hymyilemään. Unelmien tavoittelu ei aina oo helppoa, mutta mitään en tekisi toisin. Mahtava päivä. Aika parantaa ruhjeet, mitalia ei kukaan ota miulta pois. Oon mie teräs-Jyräs”

Lauantaina Barcelonan reitillä matkustaa Aki Lottonen. Onnea matkaan Aki ja upeat huoltojoukot. Toivottavasti räpylä, reisi ja juoksutossu on syönnillään !

14.10.2017Seuran syyskokous 14.10. - Seuran puheenjohtaja vaihtuu
29.09.2017IM Barcelonan aaton kunniaksi, kisaajien fiiliksiä elokuun täyden matkan kisoista.
12.09.2017Seuran uintivuoro
16.08.2017Triathlon Estonia 19.8.
03.08.2017Finntriathlon Tahko 5.8.. Matkaan lähtee reipas joukko kisaajia, ensikertalaisia täydellä matkalla ja perusmatkalla.
28.07.2017Kalle matkustaa Levin valloitukseen.
23.07.2017Finntriathlon Joroinen - Viikko kisahuumasta, onnistumisia ja hienoja kokemuksia takataskussa
14.07.2017Finntriathlon Joroinen - Seuralla hieno edustus kisaviikonlopussa
02.07.2017Taipalsaarella ja Vierumäellä kisailtiin viikonloppuna
27.06.2017Juhannuksen alla kisailtiin ahkerasti ja talkoohommiinkin päästiin.

Siirry arkistoon »